Tuntilaisten tasa-arvoinen talli – turvallinen, iloinen ja laadukas

Eletään vuotta 2006. On tavallinen tammikuun lauantai-ilta Mattiloiden mökillä Puolangalla. Pakkasta, ulkoilua, saunaa ja muutama virvoittava.

Illalla on aikaa pohtia perheen yhteistä harrastusta. Talli, jolla Mattilat käyvät ratsastustunneilla, on hyvä, mutta ajomatkaa kertyy.

Yhtäkkiä Kari Mattila sanoo: – Perustetaan oma.

Helena Mattila ei mieti vastausta sekuntiakaan. Se tulee automaattisesti – ja se on painokas ei.

Tasa-arvoisten ihmisten talli

Tänä päivänä tiedämme, miten tallin perustamisessa lopulta kävi. Eikä siihen tarvittu suostutteluja tai juhlapuheita, Helena ja Kari nauravat nyt, toukokuussa 2017, kun talli viettää 10-vuotissyntymäpäiviään.

– Meillä oli jo aamuyöstä suunnitelmat valmiina, Helena toteaa.

Suunnitelmat sisälsivät kolme tärkeää asiaa: turvallisuuden, iloisuuden ja laadun. Tammikuisesta mökki-illasta asti ne ovat olleet Oulunsalon ratsastuskoulun koko toiminnan ydin.

Tammikuisena iltana kirjattiin ylös myös tallikulttuurin vaatimus.

– Tasa-arvo, pariskunta toteaa yhteen ääneen.

Se tarkoittaa, että Oulunsalon ratsastuskoulussa kaikki ovat samanarvoisia asiakkaina ja työntekijöinä.

Aluksi se ei ollut Oulunsalo

Maanantaina tammikuun 16. päivänä, vain reilu vuorokausi sen jälkeen, kun Kari on heittänyt ilmaan ajatuksen omasta tallista, Helena tarttuu puhelimeen ja alkaa soittaa. Vauhti on niin nopea, että huhtikuussa on tontti tiedossa ja maneesi alustavasti varattuna.

Asiat alkavat kuitenkin mutkistua. Tontille ei saadakaan kunnallistekniikkaa tai edes katuvaloja. Tontti on hieman liian pieni, ja kun hintakin alkaa nousta, on aika katsella asiaa uusiksi.

Helena tarttuu jälleen puhelimeen. Keskusteluja käydään, mutta ratsastuskoulu ei tunnu olevan kunnille se oikeanlainen hanke, jota haluttaisiin edistää. Iloisena poikkeuksena esille nousee Oulunsalon kunta, joka toivottaa pariskunnan tervetulleeksi käymään juttusilla.

Tapaamisessa levitetään eteen kartta ja kysytään, kävisikö tuo alue tuossa. Mattilat, jotka eivät tunne kuntaa, pyytävät, että voisivat käydä tutustumassa paikkaan. Se sopii. Mattilat mittaavat matkaa Shelliltä vain osin rakennettuun Niemenrantaan. Kun kunnalle kaikki tuntuu olevan vaivatonta ja yhteistyö enemmän kuin sujuvaa, tontti hankitaan.

Työkone aloittaa hommat tammikuun ensimmäisenä työpäivänä vuonna 2007.

Erilainen talli – asiakkaan talli

Harvoin tulee ajatelleeksi, että Oulunsalon ratsastuskoulu on harvinaisuus suomalaisten tallien joukossa: yleensä ratsastustallin perustajalla on pari omaa hevosta, ja siihen kylkeen otetaan vielä muutama lisää.

Helenalla ja Karilla ei ollut kokemusta omasta hevosesta. Mutta he tunsivat jotain muuta.

– Me tiesimme, mitä on olla aikuinen ja mennä tunnille. Asiakkaana.

Kokemus ohjasi monia sellaisia päätöksiä, jotka ovat tänä päivänä Oulunsalon ratsastuskoululaisille itsestäänselvyyksiä.

– Tiedät, mihin menet. Tiedät, kenelle maksat. Tiedät, missä varusteet ovat, Helena luettelee seikkoja, joita pitää edelleen ensiarvoisen tärkeinä.

Niihin kuuluvat myös pitävät aikataulut ja tallihenkilökunta, jolle voi jättää hevosen, jos on kiire vaikkapa lasten luokse. Kaiken päälle ratsastuksenopettajat ymmärtävät harrastajia ja heidän toiveitaan.

– Sitten on vielä yksi, Helena nauraa. – Siisti wc, jossa on paperia ja myös käsisaippuaa.

Suunnitteluun apua konkareilta

Ennen koulun rakentamista Mattilat tekevät perusteellisen työn: he kiertävät Suomea ja tutustuvat ratsastuskouluihin.

Koulualueen suunnittelussa ykkösenä on turvallisuus. Siksi talli sijoitetaan tontille niin, että hevoset pääsevät tallin ovesta suoraan tarhaan ja myös tarhaavat yhdessä.

Mattilat saavat suunnitteluapua hevosenpidossa kokeneilta tutuiltaan ja ulkopuolisilta asiantuntijoilta. Muun muassa pesutilan oviaukkoa muutetaan ja toimistoon tehdään ikkuna, josta näkee karsinoille. Työhyvinvoinnin ja -ergonomian vuoksi Mattilat pitävät upotettua lantalaa erityisen tärkeänä asiana.

Kaikkea Mattilat eivät kuitenkaan tee niin kuin suositellaan. Talliin ei esimerkiksi tule tiloja yksityishevosille.

Kaiken keskellä turvallinen hevonen

– Se oli ikimuistoinen reissu.

Helena tarkoittaa matkaa huhtikuussa 2007 Hollantiin yhdessä koulun ensimmäisten opettajien Krista Sumènin ja Maria Kumpuvaaran kanssa. Kaksi viikkoa myöhemmin Oulunsaloon saapui 14 hevosta.

Yksi tärkeimmistä periaatteista hevosten valinnassa oli sama kuin on yhä: turvallisuus.

– Minun pitää saada nukkua yöni rauhassa, Helena summaa.

Helena muistuttaa, että hevosten kanssa voi aina sattua jotain: kysehän on pakoeläimistä.
– Oletusarvo kuitenkin on, ettei mitään tapahdu. Jos tapahtuu, sen pitää olla niin epätodennäköistä, että on meille täysi yllätys.

Mattilat kiinnittävät erityistä huomiota myös siihen, että hevosen askellajit ovat puhtaat.

– Hyvä hevonen maksaa aina itsensä takaisin. Esimerkiksi Lester oli meillä yhdeksän vuotta. Sitä ei tarvinnut käyttää koskaan lääkärissä. Se ontui koko aikana vain kerran, kun jalka oli osunut puomiin.

Mattilat nauravat rakastavansa Exceliä. Kaikki entisten ja nykyisten hevosten tiedot ovat visusti tallessa tuntilistoja myöten.

Tallessa hevoset ovat myös toisaalla, nimittäin Helenan ja Karin mielessä ja sydämessä. Sen verran tiheään ne nelistävät puheessa, ettei asiasta ole epäilystäkään: Oulunsalossa ratsastetaan hyvin pidetyillä hevosilla.

 

Teksti: Mari Siliämaa
Kuvat Mattilan arkistot