Hevonen eläimenä

Jokainen hevonen on synnynnäisesti epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan. Hevosella, kuten muillakin saaliseläimillä, on päällimmäisenä tarve paeta uutta asiaa. Saaliseläimelle luonnonmukainen taipumus paeta uusia ja epäilyttäviä asioita säilyy kaikesta hevosjalostuksesta huolimatta. Kuitenkin oppiminen ja aikaisemmat kokemukset vaikuttavat hevosen rohkeuteen ja kykyyn hallita pelkoreaktioitaan.

Hevoset näkevät maailmansa eri tavoin kuin ihmiset. Hevonen näkee hyvin laajasti ympärilleen, mutta ei kuitenkaan suoraan taakseen. Muutaman metrin päähän eteensä hevonen näkee vain laskemalla tai kohottamalla päätään. Hevonen tarkkailee ympäristöään jatkuvasti ja havaitsee herkästi pienimmätkin muutokset entiseen. Tuttu esine tänään eri paikassa kuin eilen voi yllättyen ollakin hevosen silmissä peto.

Hevosille lajityypillisen käyttäytymisen ja ominaisuuksien huomioon ottaminen lisää turvallisuutta toimittaessa hevosten kanssa.

 

Ratsastus lajina

Ratsastus on tuhansia vuosia vanha liikkumistapa, josta myöhemmin on kehittynyt hevosurheilun muoto ja harrastus. Ratsastuksessa hevosen selässä istuva ratsastaja hallitsee niin sanottujen apujen avulla eli painoaan siirtämällä sekä jaloillaan ja käsillään hevosta, joka on opetettu tietyistä hienovaraisista merkeistä muuttamaan nopeuttaan, kääntymään, pysähtymään ja niin edelleen.

Ratsastukseen kuten moneen muuhunkin lajiin liittyy myös riskejä. Suurimmat riskit liittyvät hevosen selästä putoamiseen. Tutkimusten mukaan ratsastus on kuitenkin suhteellisen turvallinen laji: yhden tutkimuksen mukaan (Parkkari et.al. 2004) ratsastuksessa syntyy 3,7 vammaa tuhatta harrastettua tuntia kohden. Riski saada vammoja ratsastuksessa on samaa luokkaa kuin juoksussa ja yleisurheilussa. Toiselle kymmenelle menevat lajit salibandy, kaukalopallo, suunnistus, judo ja squash. Riskittömintä on kävely (0,2).

(Lähteet: Wikipedia; Tapaturmapäivä 2006; Liikuntavammat ja niiden ehkäisy, Jari Parkkari et.al. 2004)

 

Ratsastus liikuntamuotona

Tiitta Kartiovaara
Liikunnanohjaaja, koulutettu hieroja, opettaja (AOKK)
Hieronta- ja liikuntapalvelut Tiitta

Ratsastuksen suosio kasvaa lasten ja nuorten parissa

Kansallisen liikuntatutkimuksen 2009-10 perusteella ratsastuksen 3-18-vuotiaiden harrastajien määrä oli kasvanut 63 000 harrastajaan, mikä oli 10 000 enemmän kuin edellisessä tutkimuksessa neljä vuotta aiemmin 2005-06, siitä huolimatta, että tällä aikavälillä lasten ja nuorten ikäluokka on pienentynyt 20 000:lla henkilöllä..

Ratsastus oli lasten ja nuorten lajeista suosiossa 12. tilalla. Ratsastus oli yksi neljästä suosiotaan selvästi kasvattavista lajeista yhdessä juoksulenkkeilyn, kuntosaliharjoittelun ja salibandyn kanssa. Urheiluseuroissa harrastustoiminta kasvoi eniten joukkuepalloilulajeissa, yksilölajeissa kasvua oli eniten ratsastuksessa ja uinnissa.

Ratsastus myös yhä suositumpi aikuisten harrastus

Ratsastuksen suosio on jatkanut kasvuaan 19-65 -vuotiaiden harrastuksena. Aikuisia lajin harrastajia oli liikuntatutkimuksen mukaan 81 000. Kasvua oli aikuisissa neljässä vuodessa 17 000 eli 21 %. Potentiaalisten lajin harrastajien määrä eli aikuisten, jotka ilmoittavat halukkuutensa alkaa harrastaa lajia oli 67 000, kun vastaava luku neljä vuotta aiemmin oli 57 000. Ratsastus oli kymmeneksi suosituin paikan päällä seurattavista urheilulajeista.

Yhteensä ratsastusta harrastavia ihmisiä on Suomessa 144 000.

(Lähteet: SRL/tilastotietoa; SLU/Kansallinen liikuntatutkimus)

Ratsastus kuntoliikuntana

Ratsastus on kuntoliikuntana monipuolista, tehokas ratsastustunti sisältää työskentelyä eri sykealueilla

Lihastyötä ratsastaja joutuu tekemään kaikilla lihaksillaan, aluksi vain pysyäkseen hevosen selässä, myöhemmin saadakseen hevosen liikkumaan toivotulla tavalla.

Ratsastajan haasteena on, ei vain oman kehon ja sen liikkeiden tunnistaminen, vaan myös hevosen liikkeiden ja kehon viestien tunnistaminen. Ratsastustaitojen edistyessä ja ratsastuskunnon kohotessa voi ratsastaja parhaimmillaan tuntea yhteisymmärryksen hevosen kanssa kehonsa kautta. Tällöin hevonen tekee mielellään töitä ja ratsastaja voi samanaikaisesti sekä ”rentoutua” että työskennellä tehokkaasti.

Esimerkkejä energiankulutuksesta:

Ratsastus 60min.	Sauvakävely 60min.
Käynti: 150 kcal	3 km/h: 175 kcal
Ravi: 420 kcal	5 km/h: 260 kcal
Laukka: 520 kcal	7 km/h: 460 kcal

(lähde: ffp.uku.fi/enegynet, energiankulutus eri liikuntamuodoissa)

Ratsastus terveysliikuntana

Ratsastusta voi harrastaa monella tavalla; kentällä, maastossa, maneesissa, radalla jne. Ratsastaessa voidaan harjoittaa niin teknisiä taitoja kuin fysiikkaakin (sekä ratsastajan että hevosen). Ratsastus voi olla myös rentoutumista luonnossa, elämyksiä vaelluksilla, haasteita esteillä jne.

Ratsastusharrastuksella on yleensä positiivisia terveysvaikutuksia ihmisen fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvinvointiin. Myös sosiaalinen kanssakäyminen muiden alan harrastajien kanssa on yleensä vilkasta; harrastukseen liittyviä yhteisiä puheenaiheita on paljon.

Ratsastus vie ajatukset pois muista kiireistä, sillä hevosen kanssa työskentely vaatii aina äärimmäistä huolellisuutta ja keskittymistä. Kehonhallinnan (esim. kehon syvät lihakset) kannalta haasteena on ”liikkuva” alusta (=hevonen), jonka toiminta ei ole yhtä yksiselitteistä kuin esim. kuntosalilaitteiden. Ratsastus on niinikään yksi harvoista liikuntamuodoista joka opettaa käyttämään lihaksistoa ”rennosti”; jännittynyt ratsastaja saa hevosenkin jännittymään, jolloin mm. hyvän istunnan ylläpitäminen on erittäin vaikeaa.

Ratsastus kilpailumuotona

Aikuiset (yli 18 v) kilpailevat lasten ja nuorten kanssa avoimissa luokissa sekä senioreille avoimissa luokissa. Senioriluokkien lisäksi veteraaneille eli yli 35-vuotiaille avoimia luokkia on järjestetty esim. ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskilpailujen yhteydessä. Harrastetasolla eli aluetasolla voi olla myös taitotasorajoituksia esim. luokkia, jotka ovat avoimia senioreille, jotka eivät ole sijoittuneet kansallisella tasolla vuoden 2005 jälkeen (lähde: Suomen Ratsastajainliitto ry).

Ratsastustreenin hyödyt ja haasteet

Ratsastustreenin hyötyjä:
Monipuolisuus	Työskentely eri sykealueilla, hengästyminen ja matala syketaso vaihtelevat Ratsastaa voi monessa eri ympäristössä
Lihastyö	Esim. luonnostaan heikot reiden lähentäjälihakset joutuvat töihin
Vartalon hallinta	Ei pelkästään ”jäykkää” keskivartalon lihastyötä Oma vartalon käyttö suhteessa hevosen liikkeisiin
Voima	Voiman käyttö yhdistettynä vartalon hallintaan, taitojen ja kehonhallinnan karttuessa ratsastaja osaa käyttää voimaa ”rennosti” jolloin myös hevonen rentoutuu
Tasapaino	Selässä pysymisen haaste
Mielen rentoutuminen	Työ ym. ajatukset ”nollaantuvat”
Yhteistyö	Hevosen kanssa työskentely vaatii kärsivällisyyttä
Hevosen kuuntelu	Oman vartalon lisäksi on aistittava myös hevosen liikettä, tunteita ja reaktioita

Ratsastustreenin haasteita:
Haasteellisuus	Ratsastus vaatii kärsivällistä ja pitkäjänteistä harjoittelua Hevosten tunteminen on tärkeää, hevonen on saaliseläin jolle pakenemisreaktio on luonnollinen oli selässä aloittelija tai kokenut ratsastaja
Muista liikuntamuodoista poikkeava lihastyö	Aluksi tai pitkän tauon jälkeen lihakset voivat kipeytyä voimakkaasti Aloittelijalle haasteellista voi olla hartioiden rentona pitäminen
Mahdolliset pelot	Hevonen on iso ja arvaamaton eläin, ratsastajalla voi olla pelkoja tai aiempia huonoja kokemuksia
Riskit	Ratsastus on suhteellisen turvallista, kunhan yhteiset pelisäännöt ovat selvillä Ratsastuksessa, niin kuin kaikessa liikunnassa tulee huomioida yksilöllinen kuntotaso sekä mahdolliset terveysongelmat