Kuvia
Oulunsalon Ratsastuskoulu

Se, mikä puree aikuiseen naiseen

Aurinko paistaa mukavasti aamupäivästä vielä puolityhjän kahvilan patiolle. Isot aurinkolasit suojaavat Tytti Raudaskosken silmiä porotukselta. Silti ei ole vaikea kuvitella, miten nauru yltää silmiin asti, kun hän kuvailee iloisesti:

– Aion ratsastaa niin kauan, kun pystyn kipuamaan tuolilta satulaan.

Tytille ratsastuksessa on kyse leveästä hymystä ja hyvästä mielestä. Se on kovalevyn tyhjentämistä, sitä, että kotiin palaa tunnilta aina hymy korvissa.

– Jukrat, että ratsastus rentouttaa, Tytti huokaa ja hörppää teetään.

Tytti ja Alastra
Tytti ja Alastra

Ratkaisu vapaa-ajanongelmaan

Tytti löysi ratsastamisen parikymmentä vuotta sitten. Tai jos ollaan tarkkoja, Tytin tytär löysi harrastuksen äidilleen. Elettiin aikaa, jolloin Tytti oli saanut valmiiksi ison ja aikaa vieneen projektin. Yhtäkkiä vapaata oli paljon.

– Ihmettelin, mitä minä tekisin sillä kaikella, Tytti muistelee.

Tytin tyttö harrasti ratsastamista ja houkutteli äidin mukaan aikuisten alkeiskurssille.

– Olin nelikymppinen enkä ollut ratsastanut aikaisemmin.

Kahdeksan tunnin alkeiskurssin jälkeen ei ollut kuin yksi vaihtoehto: ottaa itselle vakiopaikka.

– Laji puri heti aikuiseen naiseen, Tytti kuittaa nauraen.

Toscana 2006
Toscana 2006

”Joka kerta, kun lähden tallilta”

Tytille lajin yksin tärkeimmistä viehätyksistä on se, että haasteita ja epämukavuusalueita riittää. Siksi hänestä opetuksella on suuri merkitys:

– Petri Lopakka on opettajana ehdoton huippu.

Kiitosta saa varsinainen tuntiohjelma mutta myös asenne:

– Huonostikin menneen tunnin jälkeen Petri löytää siitä jotain hyvää.

Tytti siirtyi Oulunsalon Ratsastuskouluun seitsemisen vuotta sitten työkaverinsa houkuttelemana.

– Joka kerta, kun lähden tallilta, ajatellen, että olen onnellinen, kun minulla on tällainen harrastus.

Vakiotunnit odottavat maanantai- ja keskiviikkoiltaisin.

– Hienoa on se, että Oulunsalon Ratsastuskoulussa on todella hyvät ratsut.

Hyvin usein Tytin näkee Zamirahin selässä. Suosikkeja ovat myös Alastra ja Afrika.

– Olen kiltti tätiratsastaja, mutta tykkään reippaammista hevosista, jotka nostavat laukan ja pitävät sen yllä, Tytti nauraa.

Tytti ja Zamirah
Tytti ja Zamirah

Yhteys ihmisten kanssa

Ennen Oulunsaloa Tytti ehti ratsastaa useammalla tallilla eri puolilla Oulua ja silloisia lähikuntia. Mutta hänen ratsastuskokemuksensa ulottuvat myös kauemmaksi: muuan muassa Italiaan, Puolaan, Irlantiin, Latviaan ja Viroon. Mistä on oikein kysymys?

– Ratsastusvaelluksista, Tytti vastaa.

Puola 2007
Puola 2007

Juravuoristo 2007
Ranskan Juravuoristo 2007

Tytti on vaeltanut hevosilla myös eri puolilla Suomea. Etenkin Enontekiön Pöyrisjärven seudun upea luonto on tehnyt häneen vaikutuksen.

– Vaellukset ovat erinomainen tapa tutustua uusiin paikkoihin ja maihin.

Enontekiö 2004
Enontekiöllä 2004

Vaelluksilla Tytti on käynyt sekä työkavereiden että ratsastuksen kautta tutustumiensa ihmisten kanssa. Yksi harrastuksen hienous on Tytin mielestä juuri se, että se tuo yhteen samanhenkisiä ihmisiä. Ihmisillä on tärkeä merkitys myös siinä, että Tytti on viihtynyt Oulunsalon Ratsastuskoulussa jo seitsemän vuotta.

– Ilmapiiri on aina iloinen ja ystävällinen. Siellä myös ymmärretään meitä asiakkaita.

 

Teksti: Mari Siliämaa